Opetuslapset kirkastuvuorella

Viime sunnuntaina minulla oli pitkästä aikaa pyhäkouluvuoro. Opetuslapsi-teemassa oli tällä kertaa vuorossa kertomus Jaakobista ja Johanneksesta, Sebedeuksen pojista. Seikkaillen läpi Raamatun -materiaali ehdotti kertomukseksi kirjastusvuorta (Matt. 17:1-8). Siinä sivussa mukaan pääsi Pietari, mutta ei se ole niin tarkkaa.

Aluksi kerroin lapsille hieman taustatietoa Jaakobista ja Johanneksesta. Kerroin, että he ovat veljeksiä ja välillä melko äkkipikaisia. Siksi he olivat saaneet lempinimeksi ukkosenjylinän pojat. Lisäksi sanoin, että he olivat Pietarin kanssa Jeesuksen lähimpiä opetuslapsia ja Jeesus otti heidät joskus mukaansa paikkoihin, joihin muut eivät tulleet mukaan, esimerkiksi kirkastusvuorelle. 

Hyödynsin opetuksessa lasten maalaamia opetuslapsia ja seinälle valmiiksi maalattua Jeesusta. Sehän on melkein kuin vuoren päällä! Pyysin lapsia kinnittämään opetuslapset Jeesuksen viereen. Sitten kerroin, että vuorella tapahtui aivan ihmeellisiä asioita. Jeesuksen kasvot alkoivat loistaa kuin aurinko! Kerroin lapsille, että he saisivat nyt auttaa minua tekemään Jeesuksen kasvoista loistavat. Revin kullekin lapselle palan kultaista lahjapaperia ja sinitarraa. Lapset saivat sitten kiinnittää palan Jeeuksen kasvoihin.

Itse ajattelin, että paperit kiinnitettäisiin Jeesuksen kasvojen ympärille, mutta lapset ajattelivat toisin. Raamatullisempaahan se näin on, sillä kasvot loistivat, eikä niiden ympärystä!

 Kun kasvot oli saatu loistamaan, kerroin ,että vuorelle ilmestyivät myös vanhan testamentin kertomuksista tutut Mooses ja Elia. Jatkoin, että opetuslapsille tuli vuorella niin hyvä olo, että he olisivat halunneet rakentaa majant Jeesukselle, Moosekselle ja Elialle. 

Kertomuksen lopussa taivaasta laskeutuu pilvi opetuslasten ympärille. Jaoin jokaiselle lapselle palan vanua. Nostimme yhdessä vanupalat käsissä ylös ja lausuimme Jumalan vuorosanat: "Tämä on minun rakas poikani, kulkaa häntä". Kerroin, että Johannes, Jaakob ja Pietari tarvitsivat tällaisia ihmeellisiä tapahtumia vahvistamaan heidän uskoaan Jumalaan. 

Vanun tilalla voi käyttää vaikka paperista leikattuja pilviä. 

Hassua, miten pyhäkoulun opetuksesta saa itsekin aina sekä hengen ravintoa että energiaa. Minua ei olisi yhtään huvittanut pitää pyhäkoulua, enkä keksinyt mielestäni mitenkään erityisiä ideoita. Lopulta kuitenkin sekä lapsilla että minulla oli tosi hauskaa ja minulle jäi hyvä mieli. Jumala on ihmeellinen!