Exodus, 2. kerta

Marraskuussa, ennen kuin tämä blogi jäi muiden kiireiden jalkoihin, aloitin israelilaisten erämaavaellukseen liittyvän postaussarjan. Nyt ehdin jatkaa aiheesta. Toisella kerralla käsiteltiin sitä, miten Jumala hoiti israelilaisia matkan aikana ja ruokki heidät mannalla, viiriäisillä ja antoi kalliosta vettä juotavaksi. Lopuksi kerron, millainen pieni ihme toteutukseen liittyi. Jälleen, lainausmerkkien sisällä on suoria lainauksia Raamatusta, joita käytin opetuksen aikana. Kursiivilla olen kirjoittanut ohjeet lapsille ja keltaisella korostettuna ohjeet opettajalle. 

Toinen Kerta

1. Kertaus ja Jumala johdattaa jälleen kansaa tuli/pilvipatsaan avulla. 

Aluksi kerrataan mitä edellisellä kerralla on tapahtunut: Israelin kansa on lähtenyt vaeltamaan pois Egyptin orjuudesta ja Mooses johtaa heitä Jumalan avulla. Jumala kulkee heidän edellään päivisin pilvenä ja öisin tulipatsaana. Lähdetään jatkamaan matkaa pilven/tulipatsaan johdolla.

2. Viiriäiset

Israelilaisille tuli kuitenkin matkalla nälkä ja he alkoivat valittaa sitä. He muistelivat millaisia ihania lihapatoja Egyptissä oli ollut ja heitä harmitti, että he olivat lähteneet. Sitten:

"Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät.”"

Tällaiseen "koriin" lapset saivat kerätä viiriäiset, mannan ja veden.

Jaoin jokaisella lapselle paperille piirretyn "ruokakorin", johon saadut ruuat ja juomat kerättäisiin.  Olin kiinnittänyt ulkona pihakeinuun viiriäisten kuvia. Lapset saivat mennä hakemaan itselleen yhden viiräisen ja liimata sen ruokakoriin. Kerroin, että heti illalla leiriin lensi lintuja, viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät koko maan ja israelilaiset saivat niistä lihaa.

3. Manna

Seuraavaksi israelin kansa leiriytyi jälleen ja tuli yö. Pyysin lapsia laittamaan silmät kiinni. Sillä aikaa ripottelin nurmikolle vaaleasta silkkupaperista leikkaamaani silppua "mannaksi". Pyysin lapsia avaamaan silmät ja kerroin (omin sanoin): 

"Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: yksi mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä."

Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna, joka tarkoittaa ”Mitä tämä on?”. Se muistutti pieniä siemeniä, oli valkoista ja maistui hunajaleivältä."

Jokainen sai kerätä kolme/viisi palasta liimattavaksi koriin. Muistutin, ettei mannaa saanut kerätä liikaa, muten se pilaantuisi. 

4. Vettä kalliosta

Israelilaisille tuli autiomassa myös jano ja he alkoivat nurista ja valittaa, ettei Jumala antanut heille vettä. Mooses rukoili Jumalalta vettä, ja Jumala sanoi Moosekselle:

"Lähde kulkemaan muiden. Ja kun lähdet, ota sauvasi. Minä olen sinua vastassa kallion luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen."

Lähdetään yhdessä kallion luo katsomaan, saadaanko sieltä vettä.

Olin asettanut kiven juurelle pumpputermoksen ja peittänyt sen harmaalla kankaalla. Minulla oli mukana "Mooseksen sauva". Jokainen lapsi sai vuorollaan kokeilla koskettaa "kalliota" kepillä. Samalla minä painoin termarista ja termarin alle asetettuun astiaan tuli vettä. Tämän jälkeen jokainen se vesiruukun kuvan liimattavaksi ruokalautaseensa.

Lopuksi todettiin, että kyllä Jumala piti hyvää huolta israelilaisista, kun he saivat leipää, lihaa ja vettä. Tällä kerralla paljon siitä, miten ihmeellisesti Jumala auttoi ja piti huolta israelin kansasta autiomaassa. Samalla tavalla Jumala on luvannut antaa meillekin ruoan ja juoman, jota tarvitsemme. 

Pyhäkoulu oli oikein onnistunut ja lapset siirtyivät toiminnasta toiseen innolla. Ehkä suurin hitti oli vettä kalliosta. Ja hauskinta oli se, että kun viimeinen lapsi oli koskettanut Mooseksen sauvalla "kalliota", alkoi sataa! Heh, saimme siis oikeastikin vettä ihan tyhjästä. Onneksi tässä vaiheessa olimme jo valmiina lähtemään sisälle.