Mitä ihmettä on lähetystyö?

Kirkkohiiret pääsivät jälleen vauhtiin viime sunnuntaina, kun pyhäkoulussa oli aiheena lähetystyö. Lähestystyötä on käsitelty aiemminkin, mutta nyt halusin käydä läpi ihan perusasioita. Millainen kuva lapsilla on siitä, mitä lähetystyö on? 

Tällä kertaa mukana ei ollut mitään toiminnallista, vaan lasten huomion kiinnittivät Mara ja Assi. Käsinuket kyllä toimivat erinomaisesti, sillä  lähes kaikki lapset jaksoivat keskittyä. Ideana oli, että hiiret esittäisivät vähän tyhmiä ja välillä ihan asiallisia kysymyksiä lähetystyöstä, johon lapset pääsivät itse vastaamaan. Ja kyllähän niitä vastauksia sitten tulikin ja oikein fiksuja! Lapsilla oli siis perusasiat hallussa, mutta hyvä niitä on kerrata. 

Mara ja Assi ovat kuulleet lähetystyöstä ja ihmettelevät, mitä se on. 

Mara: "Onko se sellaista, että lähetetään postipaketteja ympärimaailmaa? Vai mitä sinne oikein lähetetään?" Kysytään lapsilta. 

Lapset vastasivat, että jotkut ihmiset muuttavat ulkomaille kertomaan Jeesuksesta ihmisille, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Aika täydellinen vastaus.

Assi: "Mitä ihmettä, eivätkö kaikki tunnekaan Jeesusta?" 

Lapset vastasivat, että eivät. Minä täydensin, että  ihmisille on kerrottava ilosanoma siitä, miten Jeesus on tullut pelastamaan meidät. Sitten voidaan auttaa perustamaan oma kirkko siihen paikkaan. 

Mara: "Keksiikö joku, minne voitaisiin mennä tekemään lähetystyötä?" 

Lapsitla tuli moenenlaisia ehdotuksia, joita minä sitten täydensin. Japani, Viro, Venäjä, Kenia, Sudan… osa on tosi kaukana, osa tässä aika lähellä.

Assi: "No mitä siellä lähetystyössä sitten tehdään? Keksiikö lapset?"

Tärkeimpänä kerrotaan Jeesuksesta ja kerrotaan evankeliumia. Sen lisäksi tärkeää on auttaa. Esimerkiksi joissain maissa voi olla hyvin köyhää ja siellä voidaan auttaa esimerkiksi sairaita, koska he eivät pääse lääkäriin yhtä helposti kuin me täällä.

Mara: "No mitä me enää odotamme! Miksi me asumme täällä! Lähdetään kaikki lähetystyöhön!"

Kysyin lapsilta, että voivatko kaikki lähteä lähetystyöhön? Lapset vastasivat, että eivät voi.

Kaikki eivät voi lähteä, eikä kaikkien tarvitsekaan, vaan vain pieni osa meistä voi lähteä lähetystyöhön. Mutta me muutkin, jotka jäämme suomeen voimme auttaa. Me voimme rukoilla ja kolehdissa voimme antaa rahaa. Se on yhtä tärkeä tehtävä, kuin lähetystyöhön lähteminen. Ja myös suomessa kaikki eivät tunne Jeesusta, osan on kerrottava myös täällä hänestä. 

Assi: "No mutta pyhäkoulullahan on oma lähetyskohde, jonka puolesta voi rukoilla! Ehkä meidän tehtävänämme onkin vierailla täällä pyhäkoulussa ja rukoilla lähetyskohteen puolesta." 

Pyhäkoulu sujui oikein mukavasti. Lapset vastailivat innokkaasti kysymyksiin. Tosin varoituksen sana: kannattaa korostaa, että lähetystyö EI ole sitä pakettien lähettämistä. Yksi tyttö nimittäin olikin yllättäen omaksunut tämän käsityksen tuosta ensimmäisestä kysymyksestä ja sitä piti vähän vielä uudestaan korjailla. En kuitenkaan usko tämän jäävän lopullisesti ongelmaksi! 

Exodus, 2. kerta

Marraskuussa, ennen kuin tämä blogi jäi muiden kiireiden jalkoihin, aloitin israelilaisten erämaavaellukseen liittyvän postaussarjan. Nyt ehdin jatkaa aiheesta. Toisella kerralla käsiteltiin sitä, miten Jumala hoiti israelilaisia matkan aikana ja ruokki heidät mannalla, viiriäisillä ja antoi kalliosta vettä juotavaksi. Lopuksi kerron, millainen pieni ihme toteutukseen liittyi. Jälleen, lainausmerkkien sisällä on suoria lainauksia Raamatusta, joita käytin opetuksen aikana. Kursiivilla olen kirjoittanut ohjeet lapsille ja keltaisella korostettuna ohjeet opettajalle. 

Toinen Kerta

1. Kertaus ja Jumala johdattaa jälleen kansaa tuli/pilvipatsaan avulla. 

Aluksi kerrataan mitä edellisellä kerralla on tapahtunut: Israelin kansa on lähtenyt vaeltamaan pois Egyptin orjuudesta ja Mooses johtaa heitä Jumalan avulla. Jumala kulkee heidän edellään päivisin pilvenä ja öisin tulipatsaana. Lähdetään jatkamaan matkaa pilven/tulipatsaan johdolla.

2. Viiriäiset

Israelilaisille tuli kuitenkin matkalla nälkä ja he alkoivat valittaa sitä. He muistelivat millaisia ihania lihapatoja Egyptissä oli ollut ja heitä harmitti, että he olivat lähteneet. Sitten:

"Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät.”"

Tällaiseen "koriin" lapset saivat kerätä viiriäiset, mannan ja veden.

Jaoin jokaisella lapselle paperille piirretyn "ruokakorin", johon saadut ruuat ja juomat kerättäisiin.  Olin kiinnittänyt ulkona pihakeinuun viiriäisten kuvia. Lapset saivat mennä hakemaan itselleen yhden viiräisen ja liimata sen ruokakoriin. Kerroin, että heti illalla leiriin lensi lintuja, viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät koko maan ja israelilaiset saivat niistä lihaa.

3. Manna

Seuraavaksi israelin kansa leiriytyi jälleen ja tuli yö. Pyysin lapsia laittamaan silmät kiinni. Sillä aikaa ripottelin nurmikolle vaaleasta silkkupaperista leikkaamaani silppua "mannaksi". Pyysin lapsia avaamaan silmät ja kerroin (omin sanoin): 

"Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: yksi mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä."

Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna, joka tarkoittaa ”Mitä tämä on?”. Se muistutti pieniä siemeniä, oli valkoista ja maistui hunajaleivältä."

Jokainen sai kerätä kolme/viisi palasta liimattavaksi koriin. Muistutin, ettei mannaa saanut kerätä liikaa, muten se pilaantuisi. 

4. Vettä kalliosta

Israelilaisille tuli autiomassa myös jano ja he alkoivat nurista ja valittaa, ettei Jumala antanut heille vettä. Mooses rukoili Jumalalta vettä, ja Jumala sanoi Moosekselle:

"Lähde kulkemaan muiden. Ja kun lähdet, ota sauvasi. Minä olen sinua vastassa kallion luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen."

Lähdetään yhdessä kallion luo katsomaan, saadaanko sieltä vettä.

Olin asettanut kiven juurelle pumpputermoksen ja peittänyt sen harmaalla kankaalla. Minulla oli mukana "Mooseksen sauva". Jokainen lapsi sai vuorollaan kokeilla koskettaa "kalliota" kepillä. Samalla minä painoin termarista ja termarin alle asetettuun astiaan tuli vettä. Tämän jälkeen jokainen se vesiruukun kuvan liimattavaksi ruokalautaseensa.

Lopuksi todettiin, että kyllä Jumala piti hyvää huolta israelilaisista, kun he saivat leipää, lihaa ja vettä. Tällä kerralla paljon siitä, miten ihmeellisesti Jumala auttoi ja piti huolta israelin kansasta autiomaassa. Samalla tavalla Jumala on luvannut antaa meillekin ruoan ja juoman, jota tarvitsemme. 

Pyhäkoulu oli oikein onnistunut ja lapset siirtyivät toiminnasta toiseen innolla. Ehkä suurin hitti oli vettä kalliosta. Ja hauskinta oli se, että kun viimeinen lapsi oli koskettanut Mooseksen sauvalla "kalliota", alkoi sataa! Heh, saimme siis oikeastikin vettä ihan tyhjästä. Onneksi tässä vaiheessa olimme jo valmiina lähtemään sisälle. 

Kevään teemana opetuslapset

Meidän pyhäkoulussamme on tänä keväänä teemana opetuslapset. Täytyy tunnustaa, etten taida minäkään osata luetella ulkoa kaikkia opetuslapsia, joten ainakin tämän open kannalta teema on tuiki tärkeä. Tietysti kevään aikana käsitellään muitakin aiheita, mutta opetuslapsiin palataan aina silloin tällöin. 

Teemaan liittyen päätin pitää "taidepyhäkoulun", jossa tehtäisiin opetusmateriaalia kevättä ajatellen. Keksin, että tarvitsemme pyhäkoulutilan seinille kuvat opetuslapsista sekä lapsille että aikuisille muistin tueksi. 

Pyhäkoulukerran suunnitelma oli varsin yksinkertainen. Tuttujen aloituskuvioiden ynnä muiden jälkeen jakaantuisimme pöytien ympärille taiteilemaan. Piirsin valmiiksi 12 ihmishahmoa, joiden yläpuolelle kirjoitin kunkin opetuslapsen nimen. Pyhäkoulua varten tarvittiin pöytien suojakankaita, vesivärejä, sormivärejä, pensseleitä ja suojaessut muivipusseista. 

Järjestelemistä ja siivoamista olikin sitten vähän enemmän. Maalit piti laittaa paikoilleen, essuja varten muovipusseista leikata pohja irti ja niin edelleen. Lopuksi tietysti piti jäädä siivoamaan vesivärikipot ja kupit pois. Mutta oli se sen arvoista! Lapsia oli melko vähän ja kaikki selvästi nauttivat maalaamisesta ja taiteilusta. Opetuslapsista tuli kaikista todella hienoja ja värikkäitä! 

Jos aikaa olisi ollut enemmän ja isoa rullapaperia saatavilla olisi opetuslasten hahmoiksi voinut piirtää lasten omat ääriviivat. Se ehkä toimisi myös paremmin vähän isompien lasten kanssa. Nyt mukana oli niin pieniä, että organisointi olisi lyhessä ajassa voinut olla vähän vaikeaa. Laitan sen kuitenkin ideaksi, jos joku sattuisi sitä hyödyntämään. 

Katsotaan, millaisiin hommiin nämä opetuslapset pääsevät kevään aikana. Ainakin minä varmasti vilkuilen näitä, kun yritän muistella vieraampien opetuslasten nimiä.

Joulu pyhäkoulussa

On aika herätellä tämä blogi tauolta kiireisen syksyn ja rentouttavan joulun jälkeen. Keväällä on luvassa monta pyhäkouluvuoroa, joten toivottavasti tänne saadaan myös uusia ideoita. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi jouluun ja sen tapahtumiin. Viime vuoden viimeinen pyhäkoulu osui minulle. 

Joka vuosi pyhäkoulussamme ei ole käyty läpi jouluevankeliumia vaan on keskitytty muihin adventinajan teksteihin. Tänä vuonna kuitenkin käsittelimme kahdella viimeisellä pyhäkoulukerralla ensin Joosefin ja Marian matkaa Betlehemiin, Jeesuksen syntymää ja  minun aiheenani olivat paimenten ja itämaan tietäjien vierailut. Halusin jälleen lapset mukaan toimimaan kertomuksessa, mutta varsinaista joulukuvaelmaa rooleineen ja vaatteineen meillä ei ollut. Turvauduin hyväksi havaittuihin keinoihin kuten esineiden piilotukseen, jota olen käyttänyt täällä usein. 

Jouluun liittyy tietysti olennaisesti talli ja seimi. Minulla on kotona pieni talli ja siihen suloisen pulleat hahmot. Lisäksi toin kotoa kaikki joulukoriste-enkelit, jotka vain löysin. Laitoin Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen talliin, jota lapset saivat tulla katsomaan. 

Keskustelimme lasten kanssa siitä, ketkä Jeesus-lasta kävivät katsomassa. Itämaan viisaat miehet olivat ensimmäinen vastaus. Olin tyytyväinen, että olin ottanut ne mukaan jo näin ennen loppiaista. Ne tuntuvat olevan lapsille jännittävä lisä kertomukseen. Paimenetkin muistuivat mieleen aika nopeasti. Olin laittanut paimenet jonkin matkan päähän tallista ja kerroin, miten he paimensivat pellolla lampaitaan.

Kerroin, miten yhtäkkiä enkeli oli heidän edessään ja lausuin tutut enkelien sanat. Kun olin tullut kohtaan, jossa taivaallinen sotajoukko ympäröi enkelit, kävin jakamassa jokaiselle lapselle enkelikoristeen. Sitten yksitellen lapset saivat käydä viemässä enkelin paimenten ympärille. Kun kaikki enkelit oli aseteltu "pellolle", ne lauloivat ylistystä Jumalalle ja lähtivät sen jälkeen takaisin taivaaseen. Paimenet tietysti matkasivat sen jälkeen seimen ääreen.

Paimen, enkelit ja Jumalan kirkkaus ympäröimässä heitä.

Itämaan viisaat miehet  sekä joulukuusen tähden olin piilottanut ennen pyhäkoulun alkua viereiseen huoneeseen. Lähdimme etsimään tietäjiä ja tähteä. Kun ne oli löydetty, osa lapsista sai vuorollaan kantaa tähteä ja johdattaa tietäjiä perille. Lopulta tietysti tietäjät löysivät perille antamaan Jeesus-lapselle kultaa, mirhaa ja suitsukkeita.

Pitkämatkalaiset seuraamassa tähteä. 

Tällaisin yksinkertaisin keinoin lapset pääsivät mukaan ensimmäisen joulun tapahtumiin. Minulla ainakin oli hauskaa! Ehkä joku voi hyödyntää tätä ensi jouluna.

Joulun tärkein lahja.