sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kylväjävertaus

Pääsin hyödyntämään Pinterestin kautta löytämääni kylväjä-vertaus ideaa, kun aihe osui omalle pyhäkoulu vuorolleni. Olin aivan innoissani, kun pääsin kehittämään tätä ideaa alle kouluikäisille ja vähän isommalle ryhmälle sopivaksi. Vertauksia on toisaalta kiva opettaa lapsille, sillä ne ovat usein hyvin selkeitä ja yksinkertaisia kertomuksina. On kuitenkin haastavaa selittää, mitä vertaukset varsinaisesti tarkoittavat. Siksi Jeesus käyttikin vertauksia, sillä asiat niiden taustalla eivät aina ole helppoja ja yksinkertaisia. Ehkä tärkeintä onkin jättää lapsille muistikuva itse kertomuksesta, jotta sitten vanhempana sen voi ymmärtää syvällisemmin.

Kylväjä jäi vähän sivurooliin, kun lapset pääsivät itse kylvämään.

Omaan versiooni kylväjä-vertauksesta tarvitset:

- Vihreän muovialustan, esim. muovikasseja
- jyviä tai siemeniä, esim. kaurasuurimoita
- Pussukka jyville
- Kylväjä (ei välttämätön)
- Hiekkaa
- Pieniä lintuja
- Soraa ja kiviä
- Tekokukkia tai oikeita kasveja ohdakkeiksi
- multaa
- paperista tehtyä "viljaa"

"Maatila", jonka alustana on Flanelloista nurmikkoa vihreillä, läpinäkyvillä muovipusseilla vuorattuna.

Kerroin ensin, että Vertaus tarkoittaa sitä, että jokin tärkeä asia selitetään jonkun toisen asian avulla. Silloin se jää helpommin mieleen ja on helpompi ymmärtää. Kerroin myös, että tämän päivän vertaus kertoo kylväjästä. Asetin "maatilan" keskelle lattiaa ja keräännyimme kaikki sen ympärille. Lapsia oli yli 20, mutta hyvin mahtui. Osa istui tuoleilla hieman taaempana.

Juteltiin lasten kanssa ensin, mitä maatilalla näkyi (multaa, tie, soraa, kiviä, kasveja). Kerroin, että kylväjä kylvi siemeniä erilaisiin paikkoihin. Otin muutamia kaurasuurimoita käteeni ja levitin niitä tien viereen.  Kysyin lapsilta, mitä he luulevat jyville tapahtuvat. Parin vastauksen jälkeen kerroin, että koska tie oli kova, jyvät jäivät maan pinnalle ja linnut tulivat syömään ne. Laitoin sormiini lintu-sorminuket ja nokin jyviä.

Mahtoivatko kertomuksen linnut olla oikeasti papukaija ja hanhi? Noh, välillä pitää vähän soveltaa.

Seuraavat jyvät laitoin kallion viereen ja taas keskusteltiin, mitä niille tapahtuu. Laitoin "kallioiden" väliin paperisia oraita, mutta taitoin ne alaspäin, kun ne kuihtuivat auringossa.


Kallioiden väliin sai hyvin paperiset oraat pystyyn. Kuva niistä alempana.

Lapset alkoivat näyttää merkkejä siitä, että hekin haluavat kylvää. Olinkin ajatellut, että hekin pääsevät kylvämään jyviä, mutta ehkä oli hyvä, että näytin ensin itse mallia. Noin puolet lapsista sai ottaa jyviä pussista ja neuvoin levittämään ne "ohdakkeiden" viereen. Sitten asetin tekokukat ohdakkeiden ja jyvien päälle ja kerroin, että kun ohdakkeet kasvoivat, ne tukahduttivat viljan.


Ensin ohdakkeiden paikalla oli pelkästään noita kuivettuneita, kunnes ohdakkeet "kasvoivat".

Viimeiseksi loput lapset saivat laittaa jyvänsä hyvään maahan eli multaan. Kerroin, että siinä vilja kasvoi hyvin ja tuotti paljon satoa. Laitoin paperiset oraat paikoilleen multapläntteihin. 

Yksi lapsista siirteli jyviä oikeille pelloille, pois huonoista kasvupaikoista. Se onkin oikeastaan kristittyjen tehtävä.

Sitten tulikin aika selittää vertaus, mikä oli se haastavin osuus. Kerroin, että tie tarkoittaa sitä, että jos kuulee Jeesuksesta, mutta ei usko häneen, uskon siemen napataan pois sydämestä. Kallio tarkoittaa sitä, jos ottaa Jeesuksen vastaan, mutta ei jaksa uskoa vaikeuksissa. Ohdakkeet taas tarkoittavat, jos keskittyy liikaa rikkauksiin ja murheisiin, Jeesus unohtuu. Lopuksi oikein painotin, että me kaikki, jotka uskomme Jeesukseen ja olemme hänen omiaan, olemme hyvää maata, joka tuottaa paljon satoa. Halusin, että tämä jää päällimmäisenä lapsille mieleen.

Hieman nopeasti askarrellut viljat kasvavat pellossa. Taustalla näkyy kallioiden kuihtuneet oraat ja tien viereen kylvettyjä jyviä.

Luulen, että vertaus itsessään jäi lapsille hyvinkin mieleen, mutta sen selityksestä en ole ihan varma. Ehkä sillä ei ole niin väliäkään, sillä lapset sisäistävät asiat kehitystasonsa mukaisesti. Kaikilla kuitenkin oli selvästi kivaa ja kertomus jaksoi kiinnostaa lapsia loppuun saakka. 

2 kommenttia:

  1. Oikein hyvä pyhäkoulu. Erittäin havainnollinen ja taas myös toiminnallinen. Se oli hyvä kun lopussa korostit ,että Jeesukseen uskovat ovat hyvää maata. ja jossain vertauksessa tai kertomuksessa maata kuokitaan puun ympäriltä vielä vuosi, että puu alkaisi tuottaa hedelmää. Jeesus ei hylkää meitä, jos me olemme hitaita kasvattamaan hedelmää vaan hoitaa meitä koko ajan. Ja sitäkin sopii pyytää.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni on tärkeää, että lapsille korostetaan niitä positiivisia asioita, vaikka negatiivisia ei tarvitse peitellä. Lapsen on kuitenkin ehkä helpompi oppia positiivisen kautta.

      Poista