Mielikuvitusmatka Japaniin

Meidän pyhäkoulullamme on lähetyskohde Japanissa ja lähettiperheen kuulumisia kerrotaan aina silloin tällöin. Viime keväänä pidimme yhdessä toisen pyhäkoulunopettajan kanssa lähetysaiheisen pyhäkoulun tekemällä lasten kanssa mielikuvitusmatkan Japaniin. Samalla kerrottiin lähetystyöstä vähän yleisestikin, lasten ikätason mukaan. Näistä ideoista kiitos kuuluu siis myös pyhisope-kollegalleni. 

Meillä on mahdollisuus pitää sään salliessa pyhäkoulua myös ulkona ja onneksi juuri tuona sunnuntaina oli kaunis ilma. Olimme varautuneet rakentamaan mini-Japanimme myös sisätiloihin, mutta ulkona on aina hauskempaa. Pyhäkoulu koostui rasteista, jotka oli merkitty karttaan. Pisteet kierrettiin lasten kanssa yhdessä. Jokaiselle lapselle jaettiin oma kartta, jota tutkittiin yhdessä. Todettiin, mitä kaikkea kartalta löytyy ja lähdettiin etsimään aikuisen johdolla ensimmäinen rasti.

1. Rasti

Kartta on vähän suurpiirteinen, mutta riittävän tarkka. Vuori ei ole ihan sen korkeimman vuoriston kohdalla, mutta haitanneeko tuo.

Ensimmäisellä rastilla oli tarkoitus pohtia lähetystyön merkitystä Japanissa. Olimme piirtäneet pieniä Suomen ja Japanin lippuja paperilapuille. Suurimmalle osalle jaettiin Suomen lippu ja vain muutamalle lapselle Japanin lippu. Sitten ryhmityttiin lippujen mukaan ja todettiin, että Suomen lippuja oli paljon enemmän. Sitten kerroimme, että Suomen kansasta melkein kaikki ovat kristittyjä, mutta japanilaisista vain aivan pieni osa. Siksi siellä tarvitaan lähetystyötä. Tässä kohtaa jätimme ihan tarkoituksella huomiotta sen, että Japanin 0,7% tarkoittaa aika montaa ihmistä.

2. Rasti

"Kirsikkapuu", jossa oli alunperin vähän enemmän oksia ja kukkia. 

Seuraavaksi karraan oli merkitty Tokio ja kirsikankukkia. Lähdimme etsimään "kirsikkapuuta" eli oksaa, johon olin kiinnittänyt silkkipaperista kukkia. Lapset löysivät sen nopeasti ja huomasivat, että oksaan oli kiinnitetty kirje. Kirjeessä oli muutamia kohtia lähettikirjeestä, josta luimme lapsille lähetyskohteen kuulumisia.

3. Rasti

Tämä rasti oli ehkä kaikkein hauskin. Koska Japanin matkalla tulee tietysti nälkä, päätimme etsiä "ravintolan". Olimme suikaloineet kankaasta nuudeleita ja laittaneet ne kulhoihin. Annoimme lapsille syömäpuikot, joilla he saivat vuorotellen siirtää nuudeleita kulhosta toiseen. Joillain lapsilla tämä aiheutti vähän turhautumista, mutta onneksi he tajusivat vähän auttaa kädellä. 

Tässä kuvassa ei ole alkuperäisiä nuudeleita. Nuudelit voi tehdä myös silkki- tai kreppipaperista, kuten kuvassa. Kulhojen kannattaa olla melko isoja. 

4. Rasti 

Kaksi ensimmäistä rastia liittyi enemmän lähetyskasvatukseen ja kaksi viimeistä liittyivät enemmän kulttuuriin ja olivat hauskaa viihdykettä. Viimeisellä rastilla kiipesimme ensin "vuorelle" eli pienelle mäennyppylälle, jossa sitten leikittiin japanilaista leikkiä nimeltä Darumasan ga koronda eli daruma-nukke kaatuu. Peli on melkein sama kuin Suomessa pelattava "peili". Pelistä oli monia versioita, josta valitsimme helpoimman. Päädyimme lopulta kuitenkin pelaamaan ihan tavallista peiliä, sillä se oli pienillekin lapsille tuttu. 

Lopuksi kokosimme vielä lapset yhteen ja otimme loppulaulun ja rukouksen. Pyhäkoulu oli mielestäni onnistunut ja jäi lapsille toivottavasti paremmin mieleen kuin pelkästään lähetystyöstä kertominen.